KUVIA - PHOTOS
20.-21.9.2008 SÄKYLÄ, SIPERIANHUSKYJEN ERIKOISNÄYTTELY
Tuomari Pekka Teini, näyttelyyn oli ilmoitettu 196 huskyä.
Suuri kiitos kuvaajille Saana Monténille, Lotta Eteläniemelle ja Elina Koposelle!
Pomo NUO ERI 1 Pomon kaunis pää
Wolf NUO ERI 3 Wolf
Jätkä VAL ERI 1 Jätkän vauhdikasta menoa, eipä paljon 9v ikä paina...
Usva VAL ERI 2 Varjaq AVO ERI 4
Rumba KÄY ERI 1, PU3, SERT. Hyvin vielä jalka nousee tältäkin herralta:-)
Uhku se pinkoo semmoista vauhtia, ettei kerkeä kamerakaan tarkentumaan:-)
Oikeassa kuvassa Uhku ja Rumba - ai miten niin muka veljekset...?!
Ihanaakin ihanampi Hani!!!! Hani JUN ERI 1
Fox NUO ERI 2, SERT
Zelda AVO ERI 3
Symppis Wilya antaa tuomarille suukon:-) Wilya KÄY EH
Witsi KÄY ERI
Vixen vauhdissa (ja ne "kuuluisat" mahanaluskarvat, jotka tosin näkyvät seisomakuvissa paremmin....)
KÄY ERI 1, PN1, VSP
Janka, 11v, VET ERI 1, VSP-VET
Kasv.luokka: Uhku, Rumba, Vixen ja Fox. Oik. kuvassa vasemmalta ROP Uhku, keskellä tuomari Pekka Teini, VSP Vixen.
13.9.2008 BJURSÅS, RUOTSI, SIPERIANHUSKYJEN ERIKOISNÄYTTELY
Tuomarit Sonny Ström ja Per Erik Wallin. Näyttelyyn oli ilmoitettu noin 170 huskyä.
Matkamme alkoi torstaina 11.9. kun pakkasin Jankan ja Uhkun autoon ja köröttelin Kiijärville Veikkolaan. Ilta meni rattoisasti niitä näitä jutellessa ja varmistellessa onko kaikki tarpeellinen varmasti mukana. Sain kunnian yöpyä heidän todella viihtyisässä pihamökissä. Aamuyön tunteina oli sitten herätys ja varsinainen matkamme Ruotsia kohti alkoi. Silja Linen terminaalikin löytyi ongelmitta:-) Galaxyn autokannella oli hyvin tilaa purkaa tavarat; koirat ja häkit ym. Ja kun laiva oli niin uusi, niin avaruutta löytyi muualtakin, suuren tavaramäärän & koirien kanssa oli vaivatonta liikkua tilavammilla käytävillä ja hisseissäkin.
Kaikki koiramme (Uhku, Janka, Jätkä ja Nome) suhtautuivat laivassa oloon täysin rennosti, ei niitä hissitkään vierastuttaneet, vaikkei esim. ainakaan Janka ole koskaan aikaisemmin semmoisessa ollutkaan. Hyttiin päästyään kaikki rauhottuivat hetimiten ja kävivät aivan tyyninä makoilemaan. Galaxyllä ei ole erillistä koirien pissatuspaikkaa, joten ensin jouduttiin koirien kanssa kävelemään jonnin aikaa, ennenkuin ne hoksasivat, että tosiaan sinne kannelle vaan pitäisi pissata. Onneksi kannella oli semmoinen muoviritilämatto, joka teki alustasta koirillekin mukavan liikkua, kun ei se ollut liukas ja pissatkin valui ritilän läpi, joten ne eivät jääneet lillimään ihmisten kenkiinkään, varsin fiksu systeemi siis kaikenkaikkiaan:)
Illalla matkamme jatkui ongelmitta Tukholmasta n. 270km:n päähän Bjursåksen laskettelukeskukseen, jossa näyttelyt pidettiin.
Yön nukuimme autossa, jonne Janka ja Uhku pääsivät meitä lämmittämään. Kyllä ne kaksi nauttivatkin! Olihan niille vallan harvinaista herkkua saada nukkua ihmisten kainalossa.
Ruotsalaisten näyttelysysteemit poikkeavat aikatavalla siihen mihin olemme Suomessa tottuneet.. Esim. opasteita ei ollut missään, saati selkeitä aikatauluja, kehääkin jouduimme hieman etsiskelemään, eikä etukäteen oltu lähetetty mitään tarkempia infoja, netissä vain oli tiedot montako koiraa per luokka oli ilmoitettu. Sonny Strömin kehä alkoi siis käyttöluokan uroksilla, meillähän mm. on avoin luokka aina ennen käyttöluokkaa. Samaan aikaan viereisessä kehässä Per Erik Wallin aloitti pentujen arvostelun.
Vaikka nyt itse sanonkin, niin Jätkä erottui käyttöluokassa etenkin liikkeillään melko selkeästi, niinpä tuloskin oli sitten sen mukainen - päivämme alkoi lupaavasti tuomarin sijoittaessa Jätkän kilpailuluokassa ensimmäiseksi! Jätkä sai myös CK:n (vastaa meidän entistä SA:ta) joten pääsy PU-luokkaan oli selvä. Nome sai käyttöluokassa myös 1:n, mutta ei sijoittunut enää kilpailuluokassa.
Käyttöluokan uroksia kehässä Käyttöluokan kilpailuluokan sijoittuneet
Seuraavaksi omista koiristamme kehässä oli Uhku, joka jatkoi Jätkä-veljensä viitoittamaa tietä vieden veteraaniluokan voiton kera CK:n eli sekin varmisti jatkon PU-luokassa.
Uhku arvosteltavana. Yleiskuvaa urosten veteraaniluokasta. Veteraaniluokan järjestystä.
Jossain vaiheessa päivää kummatkin kehät kummallisesti hiljenivät, yhtäkkiä ketään ei vaan enää ollut missään. Niinpä Annen kanssa päättelimme, että jaahas, taitaa sitten olla lounastauon aika. Niinpä mekin lähdimme päärakennukseen syömään. Tämäkin vähän herätti meissä ihmetystä, kun olemmehan tottuneet suomen erkkareissa selkeään tiedotukseen ja aikatauluihin... Meillä oli siinä sitten Annen kanssa ruoat lautasella, kun yhtäkkiä joku koputti olkapäähäni ja sanoi, että meitä odotetaan PU-kehässä!!!
Siihen jäivät sitten annoksemme pöytään kun ampaisimme hakemaan Uhkun ja Jätkän autosta, jotka nukkuivat häkeissään sikeästi tiukoilla kiepeillä. Lähtiessämme lounaalle, oli kehässä pyörinyt narttujen käyttöluokka, josta oli ehditty arvostelemaan ehkä noin kolmasosa, joten ei meille todellakaan tullut mieleenkään, että PU-luokka vetäistäänkin yks kaks siihen kyseisen luokan arvostelun väliin....!!! Eikä meillä sen koommin ollut mitään hajua lounastauon pituudestakaan, kun ei sitä missään oltu ilmoitettu...
Kaikesta hässäkästä huolimatta ehdimme mukaan ja lopputuloskin oli varsin upea; Jätkä PU2 ja Uhku PU5!!!!
Sonny Strömin valinta parhaaksi urokseksi oli kauniisti liikkuva Robert Av Vargevass.
Parhaan uroksen valinnan jälkeen jatkui Strömin kehässä käyttöluokan narttujen arvostelu loppuun. No, ehkäpä se on sitä ruotsalaista rentoutta ja huolettomuutta, jollaista Suomessa ei voisi näyttelyissä kuvitellakaan näkevänsä! Itse kyllä olen ehdottomasti suomalaisen, selkeän systeemin kannalla...:-)) Kiitokset vaan kaikille erkkareidemme järjestäjille!!
Ruotsissa asuva kasvattimme, A.S. Zenda erottui sekin luokassaan hyvillä liikkeillään, niinpä sekin jatkoi luokkavoittojen putkea napaten narttujen nuorten luokan voiton ja CK:n!
Zenda hassusta kuvakulmasta... Zenda antaa Richardille pusun!
Seuraava luokkavoitto napsahti Jankan toimesta veteraaniluokasta, sekin kera CK:n :-) Sen jälkeen meitä alkoikin jo aikatavalla jänskättämään - olihan meiltä menossa kaksi kasvattia paras narttu -luokkaankin.
Veteraaniluokan nartut, vasemmalla istumassa tuomari Per Erik Wallin, Janka odottelemassa vuoroaan.
Jännäksi meni sitten parhaan nartun valinnankin kanssa. Zenda keikkui todella pitkään PN-luokassa ykkösenä, mutta aivan viime minuuteilla tuomari kävi vielä kerran sen luonnetta testaamassa (Zenda esiintyi hieman pidättyväisesti) ja siinä Zenda väisti tuomarin päätä silittävää kättä ja heti sen jälkeen se osoitettiin neljännelle pallille. Mutta todella hieno sijoitus sekin!!
Janka ja Uhku kilpailivat keskenään jo totuttuun tapaan ROP-vet ja VSP-vet tittelistä. Uhku oli ROP-VET ja Janka VSP-VET. Kasvattajaluokassa esitettiin kaikkiaan 10 ryhmää, joista 4 saivat kunniapalkinnon, muut käteltiin samantien arvostelun jälkeen ulos. Ryhmämme sai KP:n, mutta sijoitusta en tiedä, kun Ruotsissa vain ensimmäiseksi sijoitettu ryhmä mainitaan, muita KP:n saaneita ryhmiä ei sitten ilmeisesti edes laiteta mihinkään järjestykseen. Samoin oli jälkeläisluokassa. Sinnekin oli ryhmiä ilmoitettu vaikka kuinka paljon, mutta ihmettelin, kun kehässä niitä esitettiin kuitenkin vain 3. Kaikki 3 ryhmää saivat KP:t ja jotenkin ensin käsitin, että Jankan ryhmä voitti, kun tuomari sanoi jossain vaiheessa meidän ryhmämme edessä ollessaan: Ett, ja nosti yhden sormensa pystyyn. Kotiin palattuamme kuitenkin netistä tuloksia lukiessamme huomasin, että jälk. ryhmän voitto on kirjattu toisen nartun nimiin. Arvostelulomakkeissakaan ei ole loppusijoituksia mainittu.
Vasemmalla ROP Robert Av Vargevass (om. Karsten Grönås), keskellä tuomari Sonny Ström ja VSP Snöheimens Tanja (om. Tora Kleven).
Ruotsin erikoisnäyttelyn kaikki kärkisijat matkasivat näin ollen ulkomaille! Vaikka Karsten asuukin nykyisin Ruotsissa, hän kuulemma edustaa ainakin jossain määrin edelleen Norjaa. VSP-narttu oli myöskin Norjasta, se voitti mm. parhaan ulkomaisen koiran tittelin.
Ja PU2 ja PU5 olivat siis A.S. Jätkä ja A.S. Uhku täältä koto-Suomestamme, unohtamatta PN4, A.S. Zendaa, joka siis suomessa kasvatettu :-)
Näyttelyn jälkeen vuorossa oli "leiriytyminen". Laitoimme itsellemme yösijan autoon valmiiksi, ruokimme ja ulkoilutimme koirat ja laitoimme niille yöpaikat auton ulkopuolelle häkkeihin valmiiksi. Sen jälkeen lähdimme SPHK:n yhteis-illalliselle.
Bjursåsin leirimme:-) Näyttelypäivän kotiintuomiset....
Jopa illallisellakin asiat tuntuivat menevän "ruotsalaiseen malliin".... Eli ei niin kovin juohevasti ja sujuvasti. Ruokaa saimme odotella tosi pitkään, tarjoilija oli töykeä jne. Mutta viimenään sitä ruokaakin sitten saatiin, vaikka välissä koko pöytäseurueemme oli jo ehtinyt nälissään närkkiä mm. leipäkorit viimeistä murua myöten tyhjiksi. Ruotsalaiset tuttavamme aloittivat illallisen snapseilla ja oluilla, niinpä itseasiassa odotinkin, koska alkaa ruotsalaisten yhteislaulut, mutta pettymykseksemme ne jäivät tällä kertaa kuitenkin väliin:-)
Illallisella ihmisten kanssa juteltuamme selvisi syy siihenkin, miksi ihmeessä jälk.ryhmiä esitettiin paljon vähemmän kuin mitä luettelon mukaankin niitä olisi ollut. Koirien saamien palkintosijojenkin mukaan kaikki ilmoitetut ryhmät olisivat tulleet kasaan.
Moonruns-kennelin Richard sitten kertoi, että he olivat olleet jo kehän laidalla Kamotsin (uros) ryhmän kanssa valmiina menossa kehään, kunnes heidät pysäytettiin ja heille sanottiin, että luokka onkin nyt tarkoitettu vain nartuille ja niiden jälkeläisille!!! Eli mm. tällaisiin kummallisiin, yhtäkkisiin "sääntömuutoksiinkin" Ruotsin erkkarissa törmäsimme, eihän niitä voinut kuin hämmästellä.... Kaiken kokemamme jälkeen sitä todella taas osaa arvostaa suomalaisten näyttelyn järjestäjien otetta ja osaamista...:-)
Palattuamme takaisin leiriimme, odottikin meitä autolla varsinainen järkytys joka pian vaihtui suoranaiseksi paniikiksi. Lähtiessämme illalliselle oli vielä ollut valoisaa, niinpä emme huomanneet, että auton sisävalot olivat jääneet päälle.... Jo kaukaa näin, että autossa paloi sisävalot hyvin hyvin himmeinä ja tajusin oitis mitä oli käynyt - autosta akku tyhjä!!! Onneksi paikalle sattui ystävällinen ruotsalaispariskunta, jonka avustuksella saimme erinäisten mutkien ja kiemuroiden jälkeen autoomme virtaa, ei se meinannut kunnolla herätä kaapeleillakaan, mutta käynnistyi lopulta kuitenkin, phuh! Eihän siinä auttanut kuin lastata auto uudestaan (sen ollessa koko ajan käynnissä) ja heittää hyvästit muutamankin tunnin yöunille. Niinpä lähdimme siitä suoraan yön sydämeen körryyttelemään kohti Tukholmaa! Ajoimme reilut sata kilsaa, mutta sen jälkeen alkoi uni painaa silmissä sen verran, että oli pakko pysähtyä huilimaan jonnekin. Onneksi löytyi läpi yön auki oleva huoltoasena, jonka pihassa nukuimme 3 tuntia.
Aamulla Viking Linen terminaalia etsiessämme teki navigaattorikin vielä pienen kämmin ohjaamalla meidät koko ajan sitkeästi Silja Linen terminaaliin! Onneksi oli niin varhainen aamu, että Tukholman liikenne oli vielä varsin maltillista. Kiijärven Jukka onnistui sitten puhelimitse antamaan meille vihdoin Vikingin terminaalin varsinaisen osoitteen ja sen jälkeen navikin palautui yhteistyökykyiseksi. Ehdimme satamaan juuri sopivasti.
Vikingin Isabella vaan olikin sitten laivana aivan toista maata, kuin menomatkamme uusi Galaxy! Ongelmat alkoivat jo autokannella. Autot ajatettiin TODELLA ahtaasti ja niiden väliin jäävät käytävät olivat suorastaan ahdistavan ahtaat. Väsyneenä ja muutenkin jo matkasta uupuneena meinasi multa alkaa vähän jo "hihat palamaan", kun olisi jollain ilveellä pitänyt muka yrittää saada häkkejäkin roudattua hyttiin. Niinpä päätimmekin viedä vain 2 häkkiä ja pitää osan koirista hytissä vapaana. Autokansi suljettiinkin paljon nopeammin kuin Siljalla, oli aivan siinä ja siinä, että kerkesimme edes hakea loput tavarat ja koirat autosta pois ja siitäkin piti hieman neuvotella, kun yhdessä erässähän niitä ei ollut mitään mahdollisuutta saada vietyä.
Jotenkin vaan selvisimme siitäkin hässäkästä ja vihdoin olimme koirinemme hytissä. Ensimmäiseksi kaaduimme sänkyihin muutaman tunnin unille. Loppumatka sujui aivan ongelmitta, vaikkakin Isabellan ahtaat käytävät ja hissit tuntuivat koirien kanssa liikkuessa jotenkin tukalilta. Koirat olivat jo siinä vaiheessa niin väsyneitä nekin, että jäivät varsin tyytyväisinä ja rauhallisina hyttiin odottamaan, kun kävimme syömässä ja shoppailemassa.
Väsyneet, mutta niiiiin ihanat matkaseuralaisemme!
Kyllä sitä tämmöisenkin reissun jälkeen arvostaa aina vaan enemmän mm. koirien hyvää hermorakennetta. On kiva liikkua koirien kanssa jotka eivät pelkää tai oudoksu mitään ja ovat vieraissa ja oudoissakin paikoissa kuin kotonaan...
Sunnntai-iltana laiva saapui vihdoin takaisin Turkuun. Jäin vielä Kiijärvien ihanaan pihamökkiin Jankan ja Uhkun kanssa yöksi, en jaksanut enää lähteä yötä vasten väsyneenä ajelemaan kotiin. Aamulla olikin sitten kiva lähteä jo kotia kohti, odottihan täällä loppulauma ja suloiset aussi-kähkättäjätkin.
Kokemuksena reissu oli ikimuistoinen, mukava ja antoisa. Huolimatta ruotsalaisten kenties hieman huolettomammasta asenteesta näyttelyjärjestelyjä kohtaan kaikesta jäi kuitenkin oikein hyvä maku ja koimme olevamme tervetulleita nyt sekä ensi vuonnakin.
Vastaavasti ruotsalaisten ilmapiiri ainakin tässä näyttelyssä oli paljon vapaampi ja iloisempi kuin ehkä täällä Suomessa, jossa mm. kateuden ym. närän annetaan sekä näkyä että kuulua...
Omista koiristaankin tuollaisen kattavamman reissun aikana tulee opittua paljon uutta. Ja ainakin se vain vahvisti omaa näkemystäni oikeanlaisesta siperialaisen luonteesta, että vaikka kuinka tuijotettaisiin vain niitä käyttöominaisuuksia, niin kyllä vaan se luonnekin (etenkin hermorakenne) siinä ohella on yksi tärkeimmistä vaalittavista ominaisuuksista... Joidenkin skitsoilija-koirien kanssa tämäkään matka ei olisi ollut ollenkaan näin helppo ja mukava kuin mitä se näiden kanssa nyt oli!
Kiitokset vielä kerran koko Kiijärven perheelle kaikesta avustamisesta ja yösijasta sekä erityisesti Annelle matkaseurasta:-))
Ja ensi vuonna sitten uusiksi!