Arctic Soulin Juhannus Kausalassa 2010

 

Vietimme oikein koiramaisen Juhannuksen kotona. Monivuotinen haaveeni koirien juoksutustarhasta näytti vihdoin alkavan toteutua. Itseasiassa tarha valmistuikin sitten aivan yllättävänkin nopeasti, pehmeään savipohjaan saatiin tolpatkin lyötyä melko helposti. Ja verkon kiinnityskin kävi yllättävän sukkelaan. Kelit olivat mitä parhaimmat, saimme nauttia suorastaan helteestä. Niinpä aidantekotalkoiden miinuksiksi jäikin, ainakin itselläni, hieman kärähtäneet olkapäät ja jokunen ötökän purema. Onneksi pahin paarma-aika ei ollut vielä alkanut.. Sen sijaan iltasella aitauksessa käy aikamoinen mäkäräkuhina.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla teimme aitauksen loppuun, niin että nyt koirat voidaan laskea tarhoista suoraan juoksutusaitaukseen, se tuntuu aivan ylelliseltä! En meinaa edes tajuta, ettei enää tarvitse koko ajan olla sydän kurkussa koiria juoksutettaessa. Kun se vilkas maantiehän kulkee aivan tuossa pihamme vieressä, joten tähän asti koirien juoksutus on tapahtunut aina riskillä ja siitä syystä en ole uskaltanut laskea koko laumaa kerralla irti ja eihän ne silloin ole juosseetkaan niin paljon, kuin mitä nyt yhtenäisenä laumana revittelevät. Voin rehellisesti sanoa, että olen joka päivä ollut tästä tarhasta kiitollinen, olenkin nyt juoksuttanut koiria parikin kertaa päivässä. Lisäksi tarhassa on nyt sellainen kovamuovinen kahluuallas, jossa koirat tykkäävät käydä polskuttelemassa, varsinkin Uhta, Grant ja Karkki ovat polskima-altaasta aivan haltioissaan.
Kyllä nyt kelpaa kesästäkin nauttia ja ladata akkuja tulevaa treenikautta ja syksyn pimeyttä ja kurakelejä varten!

 
Työnjohto toimii - isäntä vahtimassa talkooväkeä..                  Valmis! rehkimisen päätteeksi tietenkin skoolattiin..:)

 

 
  Siinä se nyt sitten on, koko komeus valmiina!                       Aitaus suorastaan ammottaa tyhjyyttään, vain koirat puuttuu..

Ensimmäiseksi tarhan pääsi "korkkaamaan" tietenkin - kukas muukaan - kuin laumamme ehdoton kingi; Uhku!

 
Mitä isä edellä, sitä poika perässä - Grantin tyylinäyte. Eipä      Ja älykkäänä poikana Grant keksi oitis miten voi kosteassa
  ole omena kauas puusta pudonnut..:)                kuopassa vilvoitella mahanalustaa..

Ei ollut koirien riemulla rajaa kun pääsivät koko lauma yhdessä tarhaan revittelemään!

 
Vielä se nousee vanhan Janka-rouvankin askel näin kepeästi, vaikka ikä lähestyy jo 13 v. Uhtakin hämmästelee vieressä;=)
Nämä kuvat lämmittävät mieltäni aivan erityisesti, ei nimittäin uskoisi että Janka oli vain paria vkoa aikaisemmin ollut isossa leikkauksessa, jossa siltä poistettiin 3 isoa nisäkasvainta. Varsinainen teräsmuori!

 
Conja ryösti pallon ja omi sitä aikansa.                                             Välillä täytyi huilatakin.

 
                              Kanelin pallovuoro!                                   Pehmopallo oli hetken hengissä, ennen suolistusta...

Koirien valtava nautinto on aina ilo silmälle..